Fuzz-pedaalit

Hieman alustusta fuzz-efektien laajaan ja mystiseenkin maailmaan.

Fuzz-pedaalit

Fuzz-faneille mikään määrä fuzz-pedaaleja ei ole liikaa. Tämä loputon nälkä uusille tekstuureille fuzz-särössä on myös syy valtavaan tarjontaan. Jo muutaman edustamamme merkin alta löytyy monta vaihtoehtoa. Seassa on ajattomia klassikoita, uusia ideoita ja hieman hullujakin kombinaatioita. Siksi ajattelin että olisi varmaan paikallaan hieman järjestää pedaaleja helpommin hahmotettavaan ruotuun.

Ennen kuin menemme itse pedaalien listaukseen, on hyvä korostaa kahta fuzzeihin ja niiden soundeihin olennaisesti liittyvää asiaa: Virtalähteen jännite ja kitaran Volume/Tone kontrollit. Fuzzien soundit elävät vahvasti näiden muuttujien mukana. Mitään oikeaa säätöä tai arvoa ei ole ja näitä muuttujia kannattaakin testailla jotta efektistä saisi kaiken irti. Pelkästään kitaran volumea kääntämällä, efektin soundi voi muuttua inhokista suosikiksi.

Säädettävä jännite, 5-15 volttia

Fuzz-efektien yksi erikoispiirre on niiden soundin herkkyys saatavilla olevan virran jännitteeseen. Monessa muussa efektissä on reguloitu virransyöttö. Ne toimivat aina samalla tavalla vaikka jännitteessä tapahtuisi muutoksia. Jos jännite tippuu tietyn pisteen alle, ne vain lakkaavat toimimasta. Fuzzit ovat eri maata. Niiden soundi on suoraan yhteydessä jännitteeseen. Eric Johnsonin kerrotaan kuljettavan aina mukanaan kuluneiden paristojen valikoimaa. Paristojen erilaisilla jännitteillä hän ”hienosäätää” fuzzien soundit kohdalleen. Osassa virtalähteistä (kuten MXR ISO Brick) on valmiina mahdollisuus säätää jännitettä. Käyttäjä voi asettaa jännitteen optimaalisesti vastaamaan käytettyä paristoa eikä tarvitse pelätä että jännite enää siitä kulumalla muuttuu. Tällainen virtalähde poistaa myös ”juuri oikeanlaisen” käytetyn pariston metsästyksen.

Huomaa että kaikki virtalähteet eivät anna mahdollisuutta jännitteen vaihteluun ja osa soittajista ei edes halua että ulkoiset tekijät vaikuttavat liikaa fuzzin soundiin. Esim. vintage-tyylisiä uudelleen julkaistuja malleja on usein mahdollista käyttää vain pariston kanssa. Tämä autenttisuus näkyy myös useimmiten on/off-LEDin puuttumisena.

  • Jännite 5 volttia: Pienentynyt jännite lisää fuzzin säröä joka saturoituu harmonisesti. Dynamiikka-alue kaventuu. Volumen tiputtaminen kitarasta vaikuttaa vähemmän efektiin kuin isommilla jännitteillä.
  • Jännite 9 volttia Molempien ääripäiden parhaat palat.
  • Jännite 15 volttia Tähän heti pieni varoitus: MXR, Way Huge ja Dunlop fuzzien rakenne on suunniteltu sietämään tavallista 9V isompia jännitteitä aina 15 volttiin asti. Älä nosta jännitettä toisen merkkisten fuzzien kanssa, ellet ole ensin tarkistanut manuaalista onko se sallittua. Väärinkäyttö voi käräyttää pedaalin. Jännitteen nostaminen vähentää fuzz-särön määrää signaalissa nostaen puhdasta ääntä pintaan. Enemmän iskevyyttä ja atakkia. Reagoi nopeammin kitaran volume-kontrollin säätöihin.

Kitaran Volume & Tone

Hyppää mielessäsi 60-luvulle jolloin fuzz-pedaalit puskivat kitaristien setteihin. Vahvistimet olivat kaikki ainakin kympillä jos eivät yhdelletoista asti menneet. Säröstä puhtaalle liikuttiin tiputtamalla kitarasta voluumia. Fuzzien soundi siinä välissä muuttui kitaran kontrollien mukana. Voluumin tiputtaminen tekee säröstä lämpimämmän. Tone-potikalla oli helppo ruuvata se purevin ja pistävin yläpää pois ja paksuntaa soundia.

Fuzzien elämä on siis läheisessä yhteydessä siihen mitä siihen syötetään, oli kyseessä kitarasignaali tai virta. Mitä isompaa signaalia fuzzin inputiin syötetään sen pienemmäksi sen dynamiikka kuihtuu. Eron kuulee jo siirryttäessä yksikelaisista mikeistä humbukkerien kautta aktiivimikkeihin. Dynamiikka katoaa myös jos signaalitiessä on bufferoitu pedaali ennen fuzzia. Ei silti ole virhe sijoittaa fuzzia signaalitien jälkipäähänkin, vaikka moni niin väittääkin. Se vain muuttaa efektin toimintaa radikaalisti. Jos soundi kuulostaa korviisi hyvältä se ei voi olla väärin.

Sitten pedaalit ruotuun. Olen jakanut fuzzit kahteen pääryhmään germanium- ja piitransistorien mukaan. Poikkeuksiakin löytyy ja ne ovat ihan listan häntäpäässä.

Germanium-transistorit

Ensimmäiset fuzz-pedaalit valmistettiin käyttämällä germanium-transistoreja. Osaksi tästä syystä vintage-henkiset soittajat pitävätkin germanium-malleja soundeiltaan parhaina. Ääni on paksumpi ja aggressiivisempi verrattuna piitransistori-malleihin. Kääntämällä kitaran volumea alas signaalin saa tiputettua puhtaan ja särön rajalle ja samalla se tummuu. Jännitteen tiputus pehmentää soundia lisää, sulauttaen nopeasti soitetut nuotit yhteen.

Germanium transistorit ovat yksilöllisiä. Tästä johtuen kaksi germanium-fuzzia harvoin soundaavat täysin samalta vaikka mallimerkintä olisikin sama. Olen tavannut useampia kitaristeja joilla on monta yksilöä samasta germanium-fuzzista.

Germanium-transistoreissa on myös toinen erikoinen ominaispiirre: Ne ovat herkkiä lämpötilan vaihteluille. Keikkalavalla valojen lämmössä niiden ääni voi muuttua huomattavasti. Pelkät lämpöerot talvella ja kesällä tulevat myös herkästi esiin näiden fuzzien kanssa. Jos siis tuntuu että germanium fuzzisi vaatisi päivitystä, syy huonoon soundiin voi olla ihan vuodenajoissa. Vanha kikka studiossa olikin laittaa germanium-fuzzi jääkaappiin ottojen välissä. Luonnollisesti en voi suositella tätä kenellekään.

Germanium-transistorit tuppaavat myös varaamaan jännitteitä sisäänsä ja siksi niiden soundi voi vaihdella jopa päivittäin.

Toisille germanium-transistoreiden oikukas luonne tuo epävarmuutta, mutta efektin faneille juuri sen orgaanisuus on suuri osa pedaalin arvoa.

Tässä germanium-transistoreilla varustetut fuzzimme:

Fuzz Face JDF2 / Fuzz Face Mini FFM2 Erittäin 60-lukulainen räväkkä fuzzi. Reagoi soittoon koko ajan vähän eri tavoilla ja soundia on helppo muokattavissa vaihtamalla jännitettä(kulunut paristo tai säädettävä virtalähde). Samat Fuzzit erikokoisissa kuorissa. Mini-versiossa lisänä on/off-LED, paristoluukku ja liitäntä ulkoiselle virtalähteelle. 

Way Huge Havalina WHE403 Käsin valikoidut venäläiset germanium transistorit. Aggressiivinen keski- ja ylätaajuuksiltaan. Laulava ja napakka ääni.

Piitransistorit

Piitransistoreilla varustetut fuzzit tulivat germanium-malleja myöhemmin markkinoille. Piitransistori on soundiltaan huomattavasti johdonmukaisempi. Lämpötilan ja jännitteen muutokset vaikuttavat toimintaan ja soundiin selkeästi vähemmän. Piitransistori on myös germanium transistoria tehokkaampi. Siitä saatu särö/gain on selkeästi isompi. Piitransistori toimii tehokkaammin myös ylemmillä taajuuksilla ja siksi sointi on kirkas. Terävämpi, kirkkaampi ja purevampi soundi säilyy vaikka volumea laskisi kitarasta.

Piitransistori-fuzzin suosio perustuu isolta osalta sen johdonmukaiseen toimintaan.  

Pieni huomautus käytetyistä termeistä. Piitransistori-fuzzeja kutsutaan usein silikonitransistori-fuzzeiksi. Sekaannus johtuu komponentin englanninkielisestä nimestä: Silicontransistor. Englanniksi silikoni-sana on silicone mutta amerikan serkut käyttävät myös lyhyempää silicon-muotoa. Tässä tapauksessa silicon-sana kuitenkin viittaa pii-sanaan, ei silikoniin, mutta siitä huolimatta termi ”silikonitransistori” tuntuu jääneen yleiseen käyttöön. Ei vakavaa, mutta hyvä mainita, koska käytän piitransistori-sanaa tässä blogissa ja se voi olla joillekin vieras termi.

Jimi Hendrix Fuzz Face JHF1Hendrix Fuzz Face Mini FFM3 / MXR Classic 108 Fuzz M173 Avoimempi fuzzi, enemmän dynamiikkaa, enemmän voluumia. Paksu ja hieman vähemmän tuhnuinen soundi. Edustaa soinniltaan 70-luvun alkua. Kaikki kolme ovat samoja pedaaleita. Mini- ja MXR-versioissa on päivityksenä on/off LED, paristoluukku ja liitäntä ulkoiselle virtalähteelle. Tietyt wahwah-pedaalit aiheuttavat häriöääntä(oskillaatiota) ollessaan signaalitiessä ennen fuzzia. MXR M173-mallissa on bufferi-kytkin joka poistaa tuon ongelman.

Silicon Fuzz Face Mini FFM1 Sointi on laulava, kirkas ja aggressiivinen. Soundi on saatu aikaan tasapainotetuilla BC108 transistoreilla. Dynamiikkaa saa laskettua jonkin verran kitaran voluumipotikalla. Signaalitie on kopioitu suoraan Dunlopin kokoelmissa olevasta 70-luvun vintage Fuzz Facesta. Mini-versiosta löytyy myös on/off-LED, paristoluukku ja liitin ulkoiselle virtalähteelle.

Band of Gypsys Mini Fuzz FFM6 Erittäin agressiivinen fuzz. Enemmän ylätaajuuksia. Toimii mainiosti myös pienemmillä jännitteillä ja pienemmällä kitaravoluumilla. Hendrixillä oli käytössään aikaisempaa vihaisempi Fuzz Face hänen kuuluisimmilla äänitetyillä live-keikoillaan: Woodstock, Berkeley ja Fillmore East. Tuohon pedaaliin oli asennettu valkoiset potikanhatut. Itse pedaali katosi historian syövereihin, mutta soundi jäi elämään tallenteilla. Tämä malli on tehty noiden legendaaristen äänitteiden pohjalta. Mini-versiossa on päivityksenä on/off-LED, paristoluukku ja liitin ulkoiselle virtalähteelle.

Eric Johnson Signature Fuzz EJF1 Laulava, viulumainen sointi. Johnson käyttää pedaalia pitkiin laulaviin nuotteihin pedaalin maksimivolumen(headroom) ja fuzzin rajamailla, laskien tonea ja volumea kitarasta. Hänellä on tapana käyttää pienempijännitteistä paristoa saadakseen efektistä lisää kompressoituja harmonisia kerrannaisia.

Jimi Hendrix Octavio Fuzz Klassikko. Fuzz ja Oktaavi-ylös efekti jossa molemmat efektit ovat koko ajan päällä. FUZZ-potikkaa avaamalla fuzz lisääntyy oktaaverin kanssa. LEVEL-kontrolli lisää ulostulon tehoa. Dunlopin insinöörit pääsivät avaamaan Hendrixin oman Octavion-pedaalin(museoituna Seattlessa) ja nyt valmistuksessa oleva malli on suora klooni siitä.

MXR Custom Shop La Machine CSP023 Fuzzeilla on tapana olla soinniltaan lämpimiä ja ne tekevät alataajuuksista mukavan ”pörröisiä”. La Machine on kaikkea muuta: Aggressiivinen ja tiukka fuzz-distortion. Lisänä sisäänrakennettu oktaaveri (oktaavi-ylös/kloonattu octaviosta) jonka saa kytkettyä päälle/pois. Oktaaverin kanssa fuzzi on raaka ja repivä. Pedaalin idea lähti 70-luvun hard rockista ja modernista garage-rockista.

Sub Machine Octave Fuzz M225 Laajennettu versio La Machine Fuzzista. Nimi viittaa alapuolelta ladattaviin aseisiin (Submachine Gun). Tämä taas viittaa oktaavi-alas oktaaveriin, jonka pedaali yhdistää La Machine Fuzziin ja siinä jo olevaan oktaavi-ylös efektiin. Tällä voi siis mennä oktaavin ylös ja alas tai molempiin suuntiin yhtä aikaa. Oktaavi-alas signaalia voi ajaa rinnan La Machinen kanssa tai suoraan La Machine piirin(fuzz/oktaavi-ylös) läpi. Kitaran volume- ja tone-säädöillä saa vielä lisää ulottuvuuksia soundiin. Todellinen aarreaitta fuzzin ystäville. 

Way Huge Russian Pickle WHE408 Soinniltaan paksu 70-luvun fuzz. Keskitaajuuksia korostettu. Laajan taajusalueensa vuoksi toimii mainiosti myös basson kanssa. Mainio peli stoner-metalliin tai 90-luvun grunge-soundiin. 

Way Huge Conquistador WHE406 Aggressiivinen, pureva ja brutaali fuzz. Tiukka soundi joka istuu hyvin komppiin sekä riffiin kovaa soitettaessa. Sisäänrakennettu noise-gate on aina päällä ja asetettu herkäksi. Se sulkee signaalin nopeasti, joten tätä efektiä käytettäessä kitaraa pitää käskeä kuin lyömäsoittaja. Kitaran voluumia laskemalla soundi on rupinen ja aivan kuin paristo olisi pettämässä.

MXR Super Badass Variac Fuzz M236 Tässä pedaalissa on sisäänrakennettu jännitteen säätö(variac). Todellinen monitoimikone joka taipuu vintagesta moderniin soundiin. Pelkällä jännitesäädöllä saa loihdittua ison määrään erilaisia särötekstuureita rouheasta siistiin sustainiin. Myös ihan ääripäät toimivat hyvin: Fuzz-gain täysillä tai pehmeämmin kitaran volume pienellä niin että soinnutkin tunkevat särön seasta läpi. Tone-kontrolli laajentaa fuzzin soundikarttaa entisestään.

MXR Slash Octave Fuzz Tämä pedaali on perusfuzzeja monimutkaisempi rakenteeltaan. Pedaalin sisällä on omat piirinsä kitaran signaalille, fuzzille, octaviolle(oktaavi-ylös) ja oktaavi-alas signaalille. Soundiin jää tilaa jopa soinnuille vaikka oktaavi-alas on päällä. Tuon sub-oktaavin voi kytkeä kulkemaan suoraan Octavio/Fuzz-piirin läpi(sarjaankytkentä) tai erillisenä rinnalla(rinnankytkentä). Sarjaankytkennälle löytyy sisältä vielä Gain- ja Tone-kontrollit.

Ibanez OD850 Overdrive/ OD850 Mini Fuzz Overdrive-nimestään huolimatta OD850 on paksusoundinen fuzzi. Uudelleen julkaisu 70-luvun puolivälin efektistä. Päivityksenä alkuperäiseen pedaalissa on nyt on/off-LED ja liitäntä ulkoiselle virtalähteelle. OD850 Mini Fuzz on sama pedaali mutta pienemmässä kotelossa ja ilman paristokoteloa.

Vaihtoehtoisia fuzzeja

Way Huge Swollen Pickle Jumbo Fuzz MkIIs WHE401 Tässä fuzzissa särö tuotetaan diodeilla. Todella jämäkkä tapaus! Swollen pickle on myös twiikkaajan unelma. Viisi kontrollia kannessa ja kaksi lisää sisällä takaavat että se oma soundi löytyy. Toisille soundien haku on hauskaa ja toisille jo kaksi potikkaa on ruuhka. Vaatii siis hieman perehtymistä. Swollen Pickle Jumbo Fuzz kattaa soundit kevyestä raskaaseen. Ääriasetuksilla lähentelee jopa Havalina Fuzzia. Vahvat ja laajat kontrollit alataajuuksille. Jännitteen muutokset vaikuttavat jonkin verran äänen sävyyn, mutta ei puhdistu transistoreiden tavoin 15 voltissa.

MXR Blue Box M103 Lämmin soundinen fuzz, josta löytyy Double Octave Down-toiminto. Tuplaoktaaverin vuoksi tämän fuzzin rakenne perustuu operaatiovahvistimeen(Op-amp) transistorien sijaan. Blend potikalla kahta oktaavia alempaa signaalia sekoittuu fuzziin. Mitä enemmän ”Blendiä” sitä enemmän oktaaveri puskee läpi. Blue Box toimii parhaiten(toisten mielestä ainoastaan) yksittäisten nuottien kanssa. Hieman jopa arvaamaton ja isoilla asetuksilla hullukin. Herkkä soittovoimakkuuden muutoksille. Tupla-oktaaveria käytettäessä on hyvä muistaa että kitaran 7. nauhaa alemmat nuotit tuskin toistuvat kunnolla mistään vahvistimesta. Käyttö on siis tarkoitettu pääasiassa sooloihin.

Koko Levytukun Fuzz-valikoimaa pääset selaamaan täältä.

Kirjoittanut

Mikko Piirainen

joka vasta kuultuaan särökitaraa löysi musiikista merkityksen