Fuzz-pedaalit

Hieman alustusta fuzz-efektien laajaan ja mystiseenkin maailmaan.

Sähkökitarat Ibanez & Tom Anderson -kategoriakuva.

Fuzz-pedaalit

Fuzz-faneille mikään määrä fuzz-pedaaleja ei ole liikaa. Tämä loputon nälkä uusille tekstuureille fuzz-särössä on myös syy valtavaan tarjontaan.

Jo muutaman edustamamme merkin alta löytyy monta vaihtoehtoa. Seassa on ajattomia klassikoita, uusia ideoita ja hieman hullujakin kombinaatioita. Siksi ajattelin että olisi varmaan paikallaan hieman järjestää pedaaleja helpommin hahmotettavaan ruotuun.

Ennen kuin menemme itse pedaalien listaukseen, on hyvä korostaa kahta fuzzeihin ja niiden soundeihin olennaisesti liittyvää asiaa: Virtalähteen jännite ja kitaran Volume/Tone kontrollit. Fuzzien soundit elävät vahvasti näiden muuttujien mukana. Mitään oikeaa säätöä tai arvoa ei ole ja näitä muuttujia kannattaakin testailla jotta efektistä saisi kaiken irti. Pelkästään kitaran volumea kääntämällä, efektin soundi voi muuttua inhokista suosikiksi.

Säädettävä jännite, 5-15 volttia

Fuzz-efektien yksi erikoispiirre on niiden soundin herkkyys saatavilla olevan virran jännitteeseen. Monessa muussa efektissä on reguloitu virransyöttö. Ne toimivat aina samalla tavalla vaikka jännitteessä tapahtuisi muutoksia. Jos jännite tippuu tietyn pisteen alle, ne vain lakkaavat toimimasta. Fuzzit ovat eri maata. Niiden soundi on suoraan yhteydessä jännitteeseen. Eric Johnsonin kerrotaan kuljettavan aina mukanaan kuluneiden paristojen valikoimaa. Paristojen erilaisilla jännitteillä hän ”hienosäätää” fuzzien soundit kohdalleen. Osassa virtalähteistä (kuten MXR ISO Brick) on valmiina mahdollisuus säätää jännitettä. Käyttäjä voi asettaa jännitteen optimaalisesti vastaamaan käytettyä paristoa eikä tarvitse pelätä että jännite enää siitä kulumalla muuttuu. Tällainen virtalähde poistaa myös ”juuri oikeanlaisen” käytetyn pariston metsästyksen.

Huomaa että kaikki virtalähteet eivät anna mahdollisuutta jännitteen vaihteluun ja osa soittajista ei edes halua että ulkoiset tekijät vaikuttavat liikaa fuzzin soundiin. Esim. vintage-tyylisiä uudelleen julkaistuja malleja on usein mahdollista käyttää vain pariston kanssa. Tämä autenttisuus näkyy myös useimmiten on/off-LEDin puuttumisena.

  • Jännite 5 volttia: Pienentynyt jännite lisää fuzzin säröä joka saturoituu harmonisesti. Dynamiikka-alue kaventuu. Volumen tiputtaminen kitarasta vaikuttaa vähemmän efektiin kuin isommilla jännitteillä.
  • Jännite 9 volttia Molempien ääripäiden parhaat palat.
  • Jännite 15 volttia Tähän heti pieni varoitus: MXR, Way Huge ja Dunlop fuzzien rakenne on suunniteltu sietämään tavallista 9V isompia jännitteitä aina 15 volttiin asti. Älä nosta jännitettä toisen merkkisten fuzzien kanssa, ellet ole ensin tarkistanut manuaalista onko se sallittua. Väärinkäyttö voi käräyttää pedaalin. Jännitteen nostaminen vähentää fuzz-särön määrää signaalissa nostaen puhdasta ääntä pintaan. Enemmän iskevyyttä ja atakkia. Reagoi nopeammin kitaran volume-kontrollin säätöihin.

Kitaran Volume & Tone

Hyppää mielessäsi 60-luvulle jolloin fuzz-pedaalit puskivat kitaristien setteihin. Vahvistimet olivat kaikki ainakin kympillä jos eivät yhdelletoista asti menneet. Säröstä puhtaalle liikuttiin tiputtamalla kitarasta voluumia. Fuzzien soundi siinä välissä muuttui kitaran kontrollien mukana. Voluumin tiputtaminen tekee säröstä lämpimämmän. Tone-potikalla oli helppo ruuvata se purevin ja pistävin yläpää pois ja paksuntaa soundia.

Fuzzien elämä on siis läheisessä yhteydessä siihen mitä siihen syötetään, oli kyseessä kitarasignaali tai virta. Mitä isompaa signaalia fuzzin inputiin syötetään sen pienemmäksi sen dynamiikka kuihtuu. Eron kuulee jo siirryttäessä yksikelaisista mikeistä humbukkerien kautta aktiivimikkeihin. Dynamiikka katoaa myös jos signaalitiessä on bufferoitu pedaali ennen fuzzia. Ei silti ole virhe sijoittaa fuzzia signaalitien jälkipäähänkin, vaikka moni niin väittääkin. Se vain muuttaa efektin toimintaa radikaalisti. Jos soundi kuulostaa korviisi hyvältä se ei voi olla väärin.

Sitten pedaalit ruotuun. Olen jakanut fuzzit kahteen pääryhmään germanium- ja piitransistorien mukaan. Poikkeuksiakin löytyy ja ne ovat ihan listan häntäpäässä.

Germanium-transistorit

Ensimmäiset fuzz-pedaalit valmistettiin käyttämällä germanium-transistoreja. Osaksi tästä syystä vintage-henkiset soittajat pitävätkin germanium-malleja soundeiltaan parhaina. Ääni on paksumpi ja aggressiivisempi verrattuna piitransistori-malleihin. Kääntämällä kitaran volumea alas signaalin saa tiputettua puhtaan ja särön rajalle ja samalla se tummuu. Jännitteen tiputus pehmentää soundia lisää, sulauttaen nopeasti soitetut nuotit yhteen.

Germanium transistorit ovat yksilöllisiä. Tästä johtuen kaksi germanium-fuzzia harvoin soundaavat täysin samalta vaikka mallimerkintä olisikin sama. Olen tavannut useampia kitaristeja joilla on monta yksilöä samasta germanium-fuzzista.

Germanium-transistoreissa on myös toinen erikoinen ominaispiirre: Ne ovat herkkiä lämpötilan vaihteluille. Keikkalavalla valojen lämmössä niiden ääni voi muuttua huomattavasti. Pelkät lämpöerot talvella ja kesällä tulevat myös herkästi esiin näiden fuzzien kanssa. Jos siis tuntuu että germanium fuzzisi vaatisi päivitystä, syy huonoon soundiin voi olla ihan vuodenajoissa. Vanha kikka studiossa olikin laittaa germanium-fuzzi jääkaappiin ottojen välissä. Luonnollisesti en voi suositella tätä kenellekään.

Germanium-transistorit tuppaavat myös varaamaan jännitteitä sisäänsä ja siksi niiden soundi voi vaihdella jopa päivittäin.

Toisille germanium-transistoreiden oikukas luonne tuo epävarmuutta, mutta efektin faneille juuri sen orgaanisuus on suuri osa pedaalin arvoa.

Tässä germanium-transistoreilla varustetut fuzzimme:

JDF2 Fuzz Face Distortion kitarapedaali. FFM2 Germanium Fuzz Face Mini Distortion kitarapedaali.

Fuzz Face JDF2 / Fuzz Face Mini FFM2

Erittäin 60-lukulainen räväkkä fuzzi. Reagoi soittoon koko ajan vähän eri tavoilla ja soundia on helppo muokattavissa vaihtamalla jännitettä(kulunut paristo tai säädettävä virtalähde). Samat Fuzzit erikokoisissa kuorissa. Mini-versiossa lisänä on/off-LED, paristoluukku ja liitäntä ulkoiselle virtalähteelle. 

Joe Bonamassa Fuzz Face Mini Distortion FFM4 kitarapedaali. Joe Bonamassa Fuzz Face Mini Distortion FFM4 sivukuva.
Joe Bonamassa Fuzz Face MIni Distortion FFM4

Joe Bonamassan soundi rakentuu humbucker-mikeille. Pedaaliguru Jeorge Tripps rakensi Bonamassalle fuzzin joka on lämmin, mutta ei tunkkainen humbucker-kitaroiden kanssa. Bonamassa käyttää fuzzia usein vahvistimen kanssa, joka on jo kunnolla säröllä. Hänen signature-fuzz pitää säröisen soundin viulumaisen sustainin yllä. Alkuperäinen JBF3 Fuzz Face oli isokokoinen. Nykyinen FFM4 on sama pedaali, mutta mini-kokoisessa kotelossa joten sen asettelu efektilautaan on helppoa. FFM4 Fuzz Facen särö perustuu germanium-transistoriin, joka on  Bonamassalle tyypillistä vintage-henkisyyttä.

Piitransistorit

Piitransistoreilla varustetut fuzzit tulivat germanium-malleja myöhemmin markkinoille. Piitransistori on soundiltaan huomattavasti johdonmukaisempi. Lämpötilan ja jännitteen muutokset vaikuttavat toimintaan ja soundiin selkeästi vähemmän. Piitransistori on myös germanium transistoria tehokkaampi. Siitä saatu särö/gain on selkeästi isompi. Piitransistori toimii tehokkaammin myös ylemmillä taajuuksilla ja siksi sointi on kirkas. Terävämpi, kirkkaampi ja purevampi soundi säilyy vaikka volumea laskisi kitarasta.

Piitransistori-fuzzin suosio perustuu isolta osalta sen johdonmukaiseen toimintaan.  

Pieni huomautus käytetyistä termeistä. Piitransistori-fuzzeja kutsutaan usein silikonitransistori-fuzzeiksi. Sekaannus johtuu komponentin englanninkielisestä nimestä: Silicontransistor. Englanniksi silikoni-sana on silicone mutta amerikan serkut käyttävät myös lyhyempää silicon-muotoa. Tässä tapauksessa silicon-sana kuitenkin viittaa pii-sanaan, ei silikoniin, mutta siitä huolimatta termi ”silikonitransistori” tuntuu jääneen yleiseen käyttöön. Ei vakavaa, mutta hyvä mainita, koska käytän piitransistori-sanaa tässä blogissa ja se voi olla joillekin vieras termi.

JHF1 Jimi Hendrix Fuzz Face Distortion kitarapedaali. FFM3 Jimi Hendrix Fuzz Face Mini kitarapedaali.
M173 MXR Classi 108 Fuzz kitarapedaali. Mxr Classic 108 Fuzz Mini M296 kitarapedaali.

Jimi Hendrix Fuzz Face JHF1Hendrix Fuzz Face Mini FFM3 / MXR Classic 108 Fuzz M173 / MXR Classic 108 Fuzz Mini M296 

Avoimempi fuzzi, enemmän dynamiikkaa, enemmän voluumia. Paksu ja hieman vähemmän tuhnuinen soundi. Edustaa soinniltaan 70-luvun alkua. Kaikki neljä ovat samoja pedaaleita. Mini- ja MXR-versioissa on päivityksenä on/off LED, paristoluukku ja liitäntä ulkoiselle virtalähteelle. Tietyt wahwah-pedaalit aiheuttavat häriöääntä (oskillaatiota) ollessaan signaalitiessä ennen fuzzia. MXR M173- ja M296 -malleissa on bufferi-kytkin joka poistaa tuon ongelman. 

Silicon Fuzz Face Mini FFM1 kitarapedaali. Silicon Fuzz Face Mini FFM1 kitarapedaali kulmasta.

Silicon Fuzz Face Mini FFM1

Sointi on laulava, kirkas ja aggressiivinen.
Soundi on saatu aikaan tasapainotetuilla BC108 transistoreilla. Dynamiikkaa saa laskettua jonkin verran kitaran voluumipotikalla. Signaalitie on kopioitu suoraan Dunlopin kokoelmissa olevasta 70-luvun vintage Fuzz Facesta. Mini-versiosta löytyy myös on/off-LED, paristoluukku ja liitin ulkoiselle virtalähteelle.

Band of Gypsys Mini Fuzz Face Distortion FFM6 kitarapedaali. Band of Gypsys Mini Fuzz Face Distortion FFM6 kitarapedaali kulmasta kuvattuna.

Band of Gypsys Mini Fuzz FFM6

Erittäin agressiivinen fuzz.
Enemmän ylätaajuuksia. Toimii mainiosti myös pienemmillä jännitteillä ja pienemmällä kitaravoluumilla. Hendrixillä oli käytössään aikaisempaa vihaisempi Fuzz Face hänen kuuluisimmilla äänitetyillä live-keikoillaan: Woodstock, Berkeley ja Fillmore East. Tuohon pedaaliin oli asennettu valkoiset potikanhatut. Itse pedaali katosi historian syövereihin, mutta soundi jäi elämään tallenteilla. Tämä malli on tehty noiden legendaaristen äänitteiden pohjalta. Mini-versiossa on päivityksenä on/off-LED, paristoluukku ja liitin ulkoiselle virtalähteelle.

MXR Octavio Fuzz kitarapedaali m267. Jimi Hendrix Octavio, vanha malli.

MXR Octavio Fuzz M267

Klassikko.
Fuzz ja Oktaavi-ylös efekti jossa molemmat efektit ovat koko ajan päällä. FUZZ-potikkaa avaamalla fuzz lisääntyy oktaaverin kanssa. Output-kontrolli lisää ulostulon tehoa. 

Jimi Hendrix Octavio Fuzz (kuvassa oikealla) on ollut tuotannossa ajoittain, mutta nyt se siirrettiin MXR-pedaalimalliston vakiokalustoon. Vanha juustokimpaleenmallinen (ja kokoinen) pedaali on jo lopetettu, mutta sama soundi löytyy nyt pienemmistä kuorista. Originaalia pedaalia valmistettaessa Dunlopin insinöörit pääsivät avaamaan Hendrixin oman Octavio-pedaalin (museoituna Seattlessa) ja valmistamaan siitä tarkan kloonin.

MXR Sub Machine Fuzz M225 kitarapedaali. MXR Sub Machine Fuzz M225 kitarapedaali vasemmalta.

Sub Machine Octave Fuzz M225 

Laajennettu versio
MXR Custom Shopin valmistamasta, jo edesmenneestä La Machine Fuzzista. Nimi viittaa alapuolelta ladattaviin aseisiin (Submachine Gun). Tämä taas viittaa oktaavi-alas oktaaveriin, jonka pedaali yhdistää Aggressiiviseen ja tiukkaan fuzz distortioniin ja octavio-pedaalista tuttuun yläoktaaviin. 

Tällä voi siis mennä oktaavin ylös ja alas tai molempiin suuntiin yhtä aikaa. Oktaavi-alas signaalia voi ajaa rinnan fuzz-piirin (fuzz/oktaavi-ylös) kanssa tai suoraan piirin läpi. Kitaran volume- ja tone-säädöillä saa vielä lisää ulottuvuuksia soundiin. Todellinen aarreaitta fuzzin ystäville, jonka idea lähti 70-luvun hard rockista ja modernista garage-rockista.

Way Huge Russian Pickle kitarapedaali. Way Huge Russian Pickle sisääntulot.

Way Huge Smalls Russian Pickle WM42

Soinniltaan paksu 70-luvun fuzz.
Keskitaajuuksia korostettu. Laajan taajusalueensa vuoksi toimii mainiosti myös basson kanssa. Mainio peli stoner-metalliin tai 90-luvun grunge-soundiin. Uusin versio tulee Way Huge Smalls -pedaalisarjasta, jotka rakennetaan entisiä malleja huomattavasti pienempiin kuoriin.

MXR Super Badass Variac Fuzz M236 kitarapedaali. MXR Super Badass Variac Fuzz vasemmalta.

MXR Super Badass Variac Fuzz M236

Tässä pedaalissa on sisäänrakennettu jännitteen säätö (variac).
Todellinen monitoimikone joka taipuu vintagesta moderniin soundiin. Pelkällä jännitesäädöllä saa loihdittua ison määrään erilaisia särötekstuureita rouheasta siistiin sustainiin. Myös ihan ääripäät toimivat hyvin: Fuzz-gain täysillä tai pehmeämmin kitaran volume pienellä niin että soinnutkin tunkevat särön seasta läpi. Tone-kontrolli laajentaa fuzzin soundikarttaa entisestään.

MXR Slash Octave Fuzz SF01 kitarapedaali. MXR Slash Octave Fuzz SF01 reuna.

MXR Slash Octave Fuzz

Tämä pedaali on perusfuzzeja monimutkaisempi rakenteeltaan.
Pedaalin sisällä on omat piirinsä kitaran signaalille, fuzzille, octaviolle(oktaavi-ylös) ja oktaavi-alas signaalille. Soundiin jää tilaa jopa soinnuille vaikka oktaavi-alas on päällä. Tuon sub-oktaavin voi kytkeä kulkemaan suoraan Octavio/Fuzz-piirin läpi(sarjaankytkentä) tai erillisenä rinnalla(rinnankytkentä). Sarjaankytkennälle löytyy sisältä vielä Gain- ja Tone-kontrollit.

Ibanez OD850 Fuzz-pedaali. Ibanez FZMINI OD850 Mini Fuzz-pedaali.

Ibanez OD850 Overdrive/ OD850 Mini Fuzz 

Overdrive-nimestään huolimatta OD850 on paksusoundinen fuzzi.
Uudelleen julkaisu 70-luvun puolivälin efektistä. Päivityksenä alkuperäiseen pedaalissa on nyt on/off-LED ja liitäntä ulkoiselle virtalähteelle. OD850 Mini Fuzz on sama pedaali mutta pienemmässä kotelossa ja ilman paristokoteloa.


Vaihtoehtoiset Fuzzit

Way Huge Atreides Analog Weirding Module kitarapedaali WHE900. Way Huge Atreides Analog Weirding Module kitarapedaali takaa.
Way Huge Atreides Analog Weirding Module WHE900

80-luvun Mini Synthesizer -keyboardiin perustuva Fuzz-pedaali, jossa on lisäksi envelope filter, phase shifter sekä sub oktaavi. Se muistuttaa etäisesti MXR Blue Boxia, mutta siinä on enemmän kontrollia. Fuzzista irtoaa fuzzia älyttömiä määriä ja sille on myös oma tone-kontrollinsa. Atreides Analog Weirding Module on erikoinen kitarapedaali, joka saa kitaran kuulostamaan enemmänkin rouhealta analogisyntetisaattorilta. Fuzzin ystäville tämä on ehdoton lisäys arsenaaliin.
Way Huge Swollen Pickle Jumbo Fuzz kitarapedaali. Way Huge Smalls Swollen Pickle Fuzz kitarapedaali.

Way Huge Swollen Pickle Jumbo Fuzz MkIIs WHE401 / Way Huge Smalls Swollen Pickle WM41  

Tässä fuzzissa särö tuotetaan diodeilla.
Todella jämäkkä tapaus! Swollen pickle on myös twiikkaajan unelma. Viisi kontrollia kannessa ja kaksi lisää sisällä takaavat että se oma soundi löytyy. Toisille soundien haku on hauskaa ja toisille jo kaksi potikkaa on ruuhka. Vaatii siis hieman perehtymistä.

Swollen Pickle Jumbo Fuzz kattaa soundit kevyestä raskaaseen. Ääriasetuksilla lähentelee jopa (nyt jo lopetettua) Havalina Fuzzia. Vahvat ja laajat kontrollit alataajuuksille. Jännitteen muutokset vaikuttavat jonkin verran äänen sävyyn, mutta ei puhdistu transistoreiden tavoin 15 voltissa.

Way Huge Smalls -sarjan WM41 on täysin sama pedaali, mutta pedaalilautaan sopivammassa koossa.

MXR Blue Box kitarapedaali M103. MXR Blue Box kitarapedaali M103 vasemmalta.

MXR Blue Box M103 

Lämmin-soundinen fuzz, josta löytyy Double Octave Down-toiminto.
Tuplaoktaaverin vuoksi tämän fuzzin rakenne perustuu operaatiovahvistimeen(Op-amp) transistorien sijaan. Blend potikalla kahta oktaavia alempaa signaalia sekoittuu fuzziin. Mitä enemmän ”Blendiä” sitä enemmän oktaaveri puskee läpi. Blue Box toimii parhaiten(toisten mielestä ainoastaan) yksittäisten nuottien kanssa. Hieman jopa arvaamaton ja isoilla asetuksilla hullukin. Herkkä soittovoimakkuuden muutoksille. Tupla-oktaaveria käytettäessä on hyvä muistaa että kitaran 7. nauhaa alemmat nuotit tuskin toistuvat kunnolla mistään vahvistimesta. Käyttö on siis tarkoitettu pääasiassa sooloihin.

Bassofuzzit

Kaikki fuzzit eivät taivu kivuttomasti basson käyttöön. Soundi voi mennä ihan muhjuksi tai alapäät voi kadota ja jäljelle jää vain kapeaa sirinää. MXR ja Way Huge on poistanut nämä ongelmat jakamalla pedaalin sisäisen signaalin kahtia. Efektissä kulkee sekä puhdas että säröytetty soundi. Näiden kahden balanssia säätämällä säröinen basso saadaan kuulostamaan hyvältä ja erottumaan vielä miksauksesta. Puhdas(Dry) signaali säilyttää basson alimmat taajuudet ja pitää soundin isona. Fuzzilla säröytetty signaali(Wet) sulautuu sitten halutussa suhteessa soundiin. Dry/Wet-balanssin voi toteuttaa yhdelläkin potikalla, mutta twiikkaajalle voi jäädä siitä kompromissin maku. Tehokkain ja selkein tapa onkin antaa puhtaalle signaalille(Dry) ja särölle(Wet) omat tasosäädöt. Näin kumpaakin saa miksaukseen juuri sen verran kun on tarvetta.

Kitaristit huomio!

Bassofuzzit toimivat kätevästi myös kitaroiden kanssa. Puhtaan signaalin sekoittaminen säröön on kokeilemisen arvoinen niksi kitarankin taajuuksille. Toisaalta yhä useampi kitaristi käyttää alavireitä, joten suosittelen testaamaan myös alemmille taajuuksille sovitettuja bassofuzzeja. Esimerkiksi MXR Sub Octave Bass Fuzzista löytyy kitaristin tarpeet kattavat säädöt. 

MXR Bass Fuzz Deluxe bassopedaali M284. MXR Bass Fuzz Deluxe bassopedaali vasemmalta.
Bass Fuzz Deluxe M84

Tässä fuzzissa on omat tasosäädöt puhtaalle (Dry) ja särölle (Wet). Puhtaan signaalin syöttäminen särön sekaan pitää soundin isona ja takaa etteivät ne alimmat taajuudet katoa matkalle.
MXR Sub Octave Bass Fuzz bassopedaali M287. MXR Sub Octave Bass Fuzz bassopedaali vasemmalta.
MXR Sub Octave Bass Fuzz M287
 

Sub Octave Bass Fuzz on klassisen Tone Bender Fuzzin inspiroima. Pedaali kuljettaa fuzzin rinnalla (alas)oktaavia ja kuivaa signaalia. Niille on jokaiselle oma tasosäätönsä. Pedaalissa on kaksi erilaista fuzzia: Toinen on lämmin ja kompressoitu ja toinen on kirkkaampi ja agressiivisempi. Fuzzin luonteen saa vielä hienosäädettyä Bass ja Treble säädöillä. Kuivan signaalin tueksi on laitettu vielä Middle-potikka joka takaa että iskua on tarpeeksi ja osuu sinne minne pitääkin. Fuzzin rinnalla kulkeva kuiva signaali takaa ettei soundista tule liian kapea särön ollessa päällä.

Way Huge Pork & Pickle Overdrive & Fuzz WHE214 bassopedaali. Way Huge Smalls Pork & Pickle Overdrive & Fuzz WM91.
Way Huge Pork & Pickle Overdrive & Fuzz WHE214Way Huge Smalls Pork & Pickle Overdrive & Fuzz WM91

Way Hugen ensimmäinen bassoefekti on yhdistelmä kahdesta eri säröstä: Pork Loin on pehmeästi klippaava särö ja Russian Pickle on soinniltaan paksu fuzz. Säröpiirien blendauksen lisäksi tviikkaajille on pedaalin sisällä mukava yllätys. Fuzzille ja OD:lle on omat ulostulotehon hienosäädöt. Overdrive-puolelle on lisäksi kaksi ekstra-kontrollia(Presence ja Curve), joilla soundin tekstuurin saa hiottua hieman täydellistä paremmaksi.

Koko Levytukun Fuzz-valikoimaa pääset selaamaan täältä.

 

Kirjoittanut

Mikko Piirainen

joka vasta kuultuaan särökitaraa löysi musiikista merkityksen

Artikkelissa mainittuja Fuzzeja